Talvi jatkuu

Viileä ja runsasluminen talvi on jatkunut monen mielestä yllättävän pitkään. Koiralle ja omistajalle tämä tarkoittaa sitä, että pitkiä ulkoilulenkkejä ei tehdä eikä kaikkia tuttuja polkuja pääse kulkemaan. Dali suhtautuu lumeen jännityksellä ja liikkuu yllättävän ketterästi hangessa. Muiden koirien jättämät jäljet ovat kätevästi esillä lumessa ja niiden tutkiminen vie huomion niin, että välillä koira jopa näyttää unohtavan pakkasen ja epämiellyttävän takkinsa.

Talvitakin pukeminen koiralle on aina yhtä hankalaa ja joka kerta se yrittää livahtaa ovesta ulos ilman takkia. Talvitossuja emme siis käytä. Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kokeilu päättyi siihen, että kolmessa tassussa oli tossu ja neljättä pukiessa Dali puri emäntää peukaloon. Tossuttomuudesta johtuen pisin ulkoiluaika kymmenen asteen pakkasessa on yksi tunti.

Ulkoilun vähyydestä johtuen on pitänyt keksiä muuta ohjelmaa. Kotiin tultuani vien aina Dalin ensin lyhyelle lenkille ja sitten leikimme (=riehumme) tunnin. Normaalisti noin puolen tunnin mittainen leikitys ei ole riittävä jos ulkoilu jää niin lyhyeksi kuin viime aikoina.

Muutenkin tuntuu, että Dali tarvitsee nykyään enemmän tai erilaista liikuntaa ja ohjelmaa. Lisäksi luulen, että hyrräävät hormonit vaikuttavat ainakin osaksi siihen, että Dali on välillä levoton. Joskus se vinkuu ulos ja kun menemme ulos, ei sillä olekaan hätä vaan kiire haistelemaan tyttökoirien hajuja tienvarsilta.